Syvästi kaivaten.

Lämmin osanottomme.

Olet aina sydämessäni.

Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

Nuku hyvin, sydämissämme on asuntosi.

Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.

Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.

On raskasta luopua rakkaimmastaan, vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.

Kiitos ja siunaus hiljainen myötämatkalle, joss' ei tuskaa, ei yötä.

Ole hyvässä turvassa, ystävä! Pilvien takana on aina valoa.

Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.

Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme, usein juuri sen parhaan osan.

Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan. Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten.

Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.

Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.

Tuon vihreän kentän yli, tuonne tummien puiden siimekseen. Noinko lähellä ne olivatkin? Kaiken aikaa? –Lassi Nummi

Suru on se miten me muistamme ilon. Tummien puitten välissä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet. –Gösta Ågren

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin. Kaikk' on niin hellää ja hyvää. Kukat, suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. –Eino Leino

Pois aurinko painui, lankesi ilta jäi taivahan rannalle säihkyvä silta, mut kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä. –Eino Leino

Nyt on syksy, ja kultaiset linnut lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli. Hyvästely on suuri, ero edessä, mutta jälleennäkeminen on varma. –Edith Södergran

Puu suhisee hiljaisuus säestää. Ystävykset ovat jälleen tavanneet: Metsän sini ja järven tyven. –Einar Vuorela

Hän lähti, mutt' on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askelten rakkaitten. –Hj. Procopè

Hauras hellä ihmissydän uupui mielin väsynein. Antoi hyvä päivä tietä, kantoi kotiin eksyneen.

Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämissäin sinusta säilyy muisto parhain.

Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.

Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme muistosi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän.

Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.

Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeitä nukkua kehdot.

Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa.

On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.

Silmät alasluotuna, ripsillä kyyneleet – suru ikimuistoinen etten mistään löydä lohdutuksen sanaa. –Lassi Nummi

Pysähtyi sydämes pursirauhan vienoille vesille, armon auringon sylihin. –J. H. Erkko

Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele: – Miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän. –Eeva Kilpi

Eikä kukaan ole keneltäkään poissa kun mustarastas laulaa. –Lassi Nummi

Jumalat ovat salanneet eläviltä kuolemisen onnen, jotta he jaksaisivat elää. –Voitto Viro

Yön tullen minä seison portailla kuuntelemassa tähdet parveilevat puutarhassa ja minä seison pimeässä. Kuule, tähti putosi helähtäen! Älä astu ruohikolle paljain jaloin; puutarhani on sirpaleita täynnä. –Edith Södergran

Rakkaamme lähtevät, jää tyhjä tila muistojen asua. –Helena Anhava

Vaeltaja pysähtyy soutaja antaa airojensa levätä näkymätön hyvä käsi on laskeutunut elämän otsalle. –Viljo Kajava

Ikuinen lepo pilvessä lapsuuden maassa niityllä poutapilvien alla lähellä kotia täältä en enää lähde. Ikinä! –Lassi Nummi